Tähtiakatemia: Antton Nylund pelaa aina tilanteet loppuun asti
16-vuotiaan Antton Nylundin tähtäimessä oli pelata kaudella 2024 BSM-joukkueessa, mutta hänet nostettiin jo keväällä Klubi 04:n miehistöön. Klubi 04:n valmentaja Ilari Aho on valmentanut Nylundia 12-vuotiaasta alkaen neljän vuoden ajan D- ja C-junioreissa.
– Antton on tunnollinen poika, joka tekee päämäärätietoisesti töitä. Mitä kovempaan paikkaan mennään, sitä parempi Antsa niissä hetkissä on. Monta kertaa vaikeissa hetkissä hän on ottanut joukkueen niin sanotusti reppuselkään. Kun on tiukka paikka, hän pystyy niissä hetkissä olemaan tosi usein parhaimmillaan.
Aho kertoo, että Nylund kehittyi paljon neljän vuoden aikana.
– Kun tulin mukaan joukkueen toimintaan, Antsa oli jo silloin joukkueen vakionimiä ja yksi kapteeneista, mutta etenkin nyt ihan viime vuosina hän on pystynyt kehittymään paljon, ja varsinkin potku- ja syöttötekniikka ovat kehittyneet huomattavasti.
Ahon mukaan Nylundin peruspelaaminen on mennyt tasaisella vauhdilla eteenpäin.
– Antsa on aina ollut taitava pelaaja, jonka pelaamisessa ei ole ollut taukoja, mutta nyt kun hän pääsi Klubi 04:n mukaan, näkee että hänellä viimeisen puolen vuoden aikana myös fysiikka on mennyt tosi paljon eteenpäin.
Aho kiittelee, että Nylundia on todella kiitollista valmentaa.
– Antton on tosi tunnollinen, vastaanottavainen ja päämäärätietoinen tekemisessään. Hän on tosi helppo valmennettava, mutta hänen kanssaan pystyy keskustelemaan, kun hänellä on myös omia mielipiteitä. On ilo työskennellä hänen kanssaan.
Aho nostaa esille pelitilanteen, joka kiteyttää hänestä hyvin Nylundin pelityylin.
– Ensimmäisenä vuonna, kun näitä 2008 syntyneitä valmensin, olimme vuotta vanhempien Helsinki Cup -finaalissa. Antsa kävi voittamassa kulman jälkitilanteen ja pelaamassa pallon maalin eteen, ja siitä Antsan syötöstä ja kakkospallon voittamisesta saatiin tehtyä voittomaali viimeisellä minuutilla. Se kuvastaa hänen luonnettaan: hän on todella päämäärätietoinen ja pelaa tilanteet loppuun asti.
Pääsääntöisesti Antton on pelannut keskikentällä eri rooleissa, tarpeen tullen topparina ja joskus myös laitapakkina.
– Päämäärätietoisuus ja luonteenlaatu, niitä hänessä korostaisin. Hän on todella päämäärätietoinen ja tunnollinen kaveri, ja se on mahdollistanut kehityksen vuosien aikana.
Jääkylpyjä ja tiukkoja analyysejä
Antton Nylund täytti kesäkuussa 16 vuotta. Isä Ville Nylund iloitsee siitä, että pojan jalkapalloura on mennyt hienosti eteenpäin vuosi vuodelta.
– Antton oli vielä keväällä 15-vuotias, kun hän siirtyi HJK:n B-junioreista Klubi 04:n mukana miesten otteluihin. Upeaa, että hän on pärjännyt siellä hienosti, sillä aikuisten otteluihin siirtyminen on aina haastava vaihe pelaajan uraa. Kiva nähdä, ettei hän jää siellä jalkoihin, vaan menee hyvällä tatsilla ja rohkeudella tilanteisiin.
Isän mukaan Anttonin sporttisuus näkyi jo lapsena. Liikunnallisuus on ollut läsnä pienestä pitäen. Hän oli myös vanhempien näkökulmasta reipas ja helppo lapsi: sopeutui helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja oli aina mukana innokkaana tarttumassa kaikkeen uuteen.
– Jalkapalloa Antton on potkinut siitä lähtien, kun hän oppi kävelemään oppimisesta lähtien. Ensimmäiset futiskontaktit tapahtuivat niin, että isosisko oli HJK:n futiskoulussa ja Antton tuli kolmivuotiaana mukaan, vaikka ikäraja oli neljä vuotta. Siellä hän on kolmivuotiaasta asti Klubin väreissä heilunut, samassa putkessa kuin moni muukin.
Kaksi vuotta vanhempi isosisko Aada pelasi pitkään HJK:n nuorten ikäluokkien edustusjoukkueissa, mutta ikävät polvivammat pakottivat lopettamaan pelaamisen.
HJK:n liikuntaleirien ja futiskoulujen jälkeen Nylundin tie vei HJK Töölön kaupunginosajoukkueeseen, missä isä toimi valmentajan apuna peluuttajana. Isän rooli vaihtui joukkueenjohtajaksi, kun ikäluokka siirtyi edustusjoukkueikään.
– B-SM-joukkueessa on muutama pelikaveri, jotka ovat käyneet läpi saman putken eli ovat ihan sieltä kaupunginosajengistä lähtien olleet kavereita. Saman ikäluokan maajoukkueessa pitkän linjan klubilaisia ovat Leevi Palmula, Joel Avikainen ja Alberto Velásquez.
Ykköslajista ei ole ollut missään vaiheessa epäselvyyttä.
– Jalkapallo on ollut aina mukana, vaikka muutakin, kuten salibandya ja street danceakin, on käyty kokeilemassa. Laskettelu on ollut ehkä se kaikista rakkain harrastus futiksen jälkeen, sitä Antton harrastaa edelleenkin tilanteen mukaan.
Toistaiseksi Nylundin kolmetoistavuotisen futisuran yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on ollut se, kun hän teki Helsinki Cupin finaalissa hattutempun yksitoistavuotiaana.
– Se oli hänelle itselleen tosi hieno kokemus, vaikka Hesa Cupin voittoja oli jo ennenkin tullut. YLE oli kuvaamassa ja niitä maaleja näytettiin Urheiluruudussa, josta kaverit ja sukulaisetkin pääsivät näkemään maalit.
Perheen tärkeänä tehtävänä on pitää huolta riittävästä levosta, rasituksen pysymisestä aisoissa ja sopivasta määrästä vapaa-aikaa ilman jalkapalloa.
– Antton kyllä itsekin aika hyvin ymmärtää levon merkityksen. Nukkuminen on melko olennaista tuollaiselle kasvavalle pojalle.
– Nyt kun rasitusmäärät ovat selkeästi kasvaneet, on pitänyt välillä toppuutella ja opettaa oman kropan tuntemista. Kotona uusin villitys löytyy kylpyhuoneesta. Antton ottaa jääkylpyjä rasittavien pelien tai harjoitusten jälkeen itsenäisesti.
Kentälläkin Nylund on isänsä mielestä tunnollinen: hän tekee töitä molempiin suuntiin ja kilometrejä tulee väkisinkin mittariin.
– Lähtökohtaisesti on hyvä merkki, että pelaaja on tunnollinen. Valmentajalle ne pelaajat ovat varmasti kullanarvoisia, jotka jaksavat tehdä töitä huonoina ja hyvinä päivinä. Jalat maassa -tyyppi Antton on, mitään Elviksen elkeitä ei ole eikä tule – me vanhemmat pidämme siitä huolen.
Pitkän uran jalkapalloilijana itsekin tehnyt Ville Nylund on havainnut eroja omaan junioriaikaiseen harjoitteluunsa.
– Antton on treenannut jo kolme vuotta (yläkouluikäisenä) sen tyyppisesti, mitä itse treenasin lukioikäisenä. Koulussa ja seurassa on käyty läpi urheilijaksi kasvamista. Nykyään juniorit tajuavat, että jotta paketti pysyy kasassa, pitää itse tehdä muitakin hommia kuin vain mennä treeneihin. Nykynuoret ovat ihan eri levelillä kuin oma ikäluokkani oli tuossa iässä. Urheilijaksi kasvaminen on kehityspolku, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Urheilupainotteinen yläkoulu Pohjois-Haagassa antoi hyvät eväät urheilijaksi kasvamiseen, ihan konkreettisestikin.
– Koulusta sai tarvittaessa aamupuuron aamutreenien jälkeen. Antton on hoitanut tosi hyvin koulunsa ja hän jatkaa syksyllä opintoja Mäkelänrinteen lukiossa. Tasapainoilu koulun ja futiksen kanssa jatkuu. Anttonille on tullut selväksi, että koulu pitää hoitaa kunnialla. Helppoa koulun ja pelaamisen yhdistäminen ei kuitenkaan ole ja siihen tarvitaan joustoa kaikilta.
Isällä ja pojalla on tapana ruotia pelejä yhdessä.
– Pelaajan tulee itse oppia lukemaan peliä. Matseja ja pelitilanteita käydään läpi kotona, autossa, kesken aamupalan, tv:tä katsellessa tai milloin vain.
Kesän EM-kisaotteluistakin löytyi välillä samanlaisia tilanteita kuin oman joukkueen pelistä.
– Kun käymme tilanteita läpi ja kysyn jostain tilanteesta, Antton kertoo omasta näkövinkkelistään, mitä hän siinä tilanteessa ajatteli ja havainnoi tai mitä valmennuksen kanssa oli sovittu. Ja sehän on tärkeää, että hän oppii tekemään sitä, mitä valmennus haluaa ja hän itse oppii lukemaan peliä.
Työkseen maaotteluita järjestävä Ville Nylund on nähnyt elämässään tuhansia nuorten otteluja. Hän on käynyt katsomassa poikansa juniorimaaotteluita vaimonsa kanssa myös ulkomailla muun muassa Serbiassa, Unkarissa, Kroatiassa, Latviassa ja Ruotsissa. Mukaan mahtuu myös seurajoukkueen ulkomaan pelejä Itävallassa, Italiassa ja Tanskassa.
– Pyrin pysymään kaukana valmentamisesta ja muutenkin pidän mölyt mahassa. Toki seuraan mielelläni Anttonin pelaamista, mutta en koskaan siellä mitään huutele – edes tuomareille. Muuten Antton varmasti antaisi palautetta...
Elämään ja arkeen mahtuu onneksi muutakin kuin jalkapallo.
– Nykyään futista tulee joka tuutista joka ilta. Kotona katsomme loppujen lopuksi vain vähän jalkapalloa televisiosta. Isä-poika-suhteeseen kuuluu niin paljon muutakin. Valmentajat valmentavat ja me vanhemmat hoidamme perinteistä kolmea koota: Kustanna, Kannusta ja Kuljeta. Se on meidänkin perheessämme ollut se juttu.
Isä-Nylund muistuttaa vielä eräästä tärkeästä asiasta: kukaan ei ole virheetön.
– Virheitä tulee ja niistä pitää oppia. Oleellista on, että pitää vain jatkaa eteenpäin ja rakastua harrastukseensa. Aina välillä tulee huonoja pelejä, mutta ei niistä kannata alkaa hajoilla, vaan miettiä, miten välttäisi saman virheen myöhemmin. Menestyminen vaatii pitkäjännitteisyyttä, kovaa työtä, terveyttä, hyvää valmennusta ja myös onnea.
teksti: Tasja Salin
kuvat: Mira Lönnqvist