Akatemiajoukkueessa Naisten Ykköstä pelaava Rebecca Viljamaa on tällä kaudella pelannut joukkueessaan avauskokoonpanossa ja isossa roolissa keskikentän keskellä. Viljamaa on pelannut tähän mennessä jo 21 nuorten maaottelua, joista osassa hänet on valittu joukkueen parhaaksi pelaajaksi.
Joonas Sarelius toimii toista kautta Viljamaan päävalmentajana, mutta on aiemmin valmennuspäällikkönä nuoremmissa akatemiajoukkueissa seurannut häntä hyvin läheltä.
”Ikänsä puolesta Rebe olisi nyt ensimmäistä vuotta B-junioreissa, mutta hän pelaa nyt Naisten Ykkösessä isossa roolissa. Vaikka ikää ei ole paljon, hän pystyy pelaamaan kypsästi Ykkösen peleissä ja on ollut välillä mukana jo liigajoukkueenkin treeneissä. Se kertoo hänen potentiaalistaan.”
”Rebe on futikseen täysin intohimoisesti suhtautuva ihminen, ja se näkyy kaikessa. Hän on toki myös taitava ja hyvä pelaamaan, mutta se mikä hänestä tekee poikkeuksellisen hyvän, on se intohimo ja rakkaus jalkapalloa kohtaan, mikä näkyy kaikessa mitä hän tekee. Hänestä paistaa rakkaus jalkapalloa kohtaan.”
Sarelius kuvailee, että kun Viljamaa tulee treeneihin, hän tuntuu sulkevan kaiken muun pois mielestään ja keskittyvän aina täysillä kuhunkin tilanteeseen. Positiivisuus ja huumori myös heijastuvat muihinkin ympärillä.
”Vaikka hän on nuorin pelaaja joukkueessaan, Reben hymy treeneissä valaisee ja tuo koko joukkueelle hyvää fiilistä. Kun luonne on niin valoisa, positiivinen ja energinen, se tarttuu muihin. Hän on myös siinä mielessä tosi tärkeä osa joukkuetta.”
Sarelius kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan toimia Viljamaan valmentajana ja jakaa kunniaa myös tämän entisille valmentajille, muun muassa Taru Nyholmille tiimeineen.
Sareliuksen mukaan Viljamaa on helppo valmennettava: kun hänellä antaa ohjeen tai yrittää neuvoa, hän tarttuu niihin todella hyvin.
”Rebellä on sellainen mahtava pilke silmäkulmassa koko ajan kaikessa kommunikoinnissa myös valmentajan suuntaan, mikä tekee hänestä vähän poikkeuksellisen pelaajan.”
Sarelius kertoo, että treeneissä ja peleissä intohimo futista kohtaan näkyy: Viljamaa ei kumartele ketään. Maajoukkueessa hän on ollut esimerkiksi U17-maajoukkueen karsintaotteluissa isossa roolissa, vuotta muita nuorempana.
Viime kaudella Viljamaa pelasi aluksi ikänsä mukaisesti 2008 syntyneissä eli T15-ikäluokassa. Sarelius toimi päävalmentajana BSM-joukkueessa, johon Viljamaa siirtyi, otti paikkansa joukkueessa ja pelasi kaikki ottelut koko kauden ajan. Joukkueessa oli häntä vuotta, paria tai jopa kolmea vuotta vanhempia pelaajia.
”Kun viime vuonna lähdimme BSM-joukkueen kanssa Ruotsiin turnaukseen, Rebe oli ensimmäisiä kertoja tämän joukkueen mukana. Nuorena ja ujona hän jännitti tätä tosi paljon. Siinä kentän ulkopuolella kun seurasi Rebeä, ei hän vielä päässyt olemaan oma itsensä. Kun ensimmäinen peli alkoi ja Rebe meni kentälle, hän syttyi. Sen jälkeen hän oli siinä joukkueessa todella tärkeä palanen ja liima koko joukkueelle.”
Häröilystä huipulle
Rebecca Viljamaan äiti Tuija Lavonen kertoo tyttärensä innostuneen jo lapsena helposti kaikesta.
”Rebelle piti selittää, että viikossa ei ole kuin 7 päivää ja nyt sinulla on näitä harrastuksia 11 – meidän on pakko panna jotkut näistä tauolle”, Lavonen kertoo.
Harrastuksia löytyi laidasta laitaan: capoeira, luova tanssi, uimahypyt, rumpujen soitto, telinevoimistelu, yleisurheilu. Rebecca oppi pienestä pitäen kaikki urheilulajit helposti ja nopeasti. Lähimpänä esikuvana hänellä oli isoveli Onni, joka pelasi jalkapalloa.
”Kolmevuotiaana Rebecca halusi mennä KäPan futiskouluun ja jatkoi sieltä saman seuran tyttöjen joukkueessa. Siellä toiminta oli hänelle liian leikinomaista, joten pian tapahtui siirtyminen poikien joukkueeseen.”
Siitä eteenpäin Viljamaa pelasi poikien kanssa KäPassa: hänen kotijoukkueensa oli poikajoukkue, ja välillä hän kävi tyttöjen joukkueessa ’auttamassa’. Alakouluikäisenä peleissä oli äidin mukaan paljon häröilyä.
”Kerran Rebeltä lähti maitohammas kesken pelin. Hän juoksi yhtäkkiä luokseni kentän reunalle ja antoi minulle hampaan, huikkasi: ”pidä tää tallessa” ja lähti takaisin pelaamaan. Kaikki elämässä tapahtui kentällä.”
Viljamaa pelasi poikajoukkueessa, kunnes siirtyi HJK:hon melkein yhtä aikaa kahden muun niin ikään KäPan poikajoukkueessa pelanneen tytön kanssa. Äidin mielestä poikien kanssa pelaaminen on ollut hyödyksi monella tapaa.
”Rebe on tosi nopea syöttämään ja hahmottaa hyvin kenttää – se on tullut sieltä poikien kanssa pelaamisesta. Kun pojat tulivat niin nopeasti päälle, Reben piti aina äkkiä päästä pallosta eroon, joten hänestä kehittyi tosi nopea syöttäjä. Hänen oli pakko pitää katse ylhäällä – sieltä tuli siis kovuutta, nopeutta ja pelinlukutaitoa, ettei jäänyt alle.”
Lavonen arvelee, että jalkapallo oli tyttärelle vain yksi harrastus muiden joukossa, kunnes tämä sai HJK:ssa valmentajakseen Taru Nyholmin.
”Taru sytytti Rebessä roihun: hän oikeasti rupesi futariksi. Tarun alaisuudessa hän kehittyi hurjaa vauhtia.”
Äidin näkökulmasta valinta Palloliiton valtakunnalliseen ikäkausitapahtumaan Helmari-turnaukseen oli käänteentekevä: silloin Lavonen oivalsi, että tytär on oikeasti tosi hyvä.
”Tiesin, että Rebe on todella lahjakas, mutta pohdin, onko hänellä motivaatio sillä tasolla, mitä huippu-urheilu vaatii. Katselin siellä turnauksessa ottelua, jossa Rebelle tuli tosi vaikea pallo keskikentälle, ja hän vain tiputti sen alas ja kuoletti suoraan – hän teki huikeita suorituksia siellä.”
”Silloin tuli sellainen tunne, että vau, mitä tuolle tytölle on tapahtunut. Sellainen itsevarmuus, flow-tila. Silloin tajusin, että Rebe onkin aika supertyyppi, muidenkin mielestä kuin minun.”
Viljamaa valittiin lopulta koko tapahtuman parhaaksi pelaajaksi.
Koulun ja jalkapalloilun yhdistäminen on äidin mielestä sujunut todella hyvin urheilupainotteisessa Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa, koska siellä kaikki tehdään urheilun ehdoilla.
Maajoukkuevelvollisuuksiensa vuoksi Viljamaalla on ollut paljon poissaoloja koulusta, mutta toisaalta niistä on seurannut myös paljon hyvää.
”Maajoukkuekuvioista Rebe on saanut ihania ystäviä ympäri Suomea, se on tosi tiivis porukka.”
Teksti: Tasja Salin
Kuvat: Mira Lönnqvist