Tähtiakatemia: Sofia Eranka keskittyy peliin täysillä – vaikka nenästä vuotaisi verta
Sofia Eranka pelasi päättyneellä kaudella BSM-sarjaa HJK:n T18-akatemiajoukkueessa, joka voitti ylivoimaiseen tyyliin B-tyttöjen Suomen mestaruuden.
HJK:n T18-akatemiajoukkueen valmentaja Peetu Lepistö on valmentanut Erankaa tämän kauden lisäksi myös Suomen U17-maajoukkueessa. Pääosin vasemmalla laidalla pelaava Eranka on pelannut ensimmäiset maaottelunsa vuonna 2022.
Lepistön mukaan ohittaminen yksi vastaan yksi -tilanteissa on Erankan eritysvahvuus pelaajana.
– Hän on pallon kanssa nopea ja taitava. Tämä näkyy kykynä vaihdella kuljettamisen rytmiä pelitilanteeseen sopivalla tavalla. Sofia viihtyy pääosin vasemmalla laidalla, mutta pystyy pelaamaan hyvin myös muilla alueilla.
Lepistön mukaan Erankaa on ollut mukava valmentaa. Hän kertoo, että Eranka tunnistaa itse hyvin omat vahvuutensa sekä kehityskohtansa. Valmennuksen tehtävänä on luonnollisesti kehittää pelaajaa, ja Lepistö kertookin tekevänsä Erankan kanssa näiden asioiden eteen töitä päivittäin.
Erankalla on myös kyky pitää valmennus hereillä.
– Sofialla on hyvä kyky vastaanottaa palautetta ja hän myös itse pyytää aktiivisesti sitä valmennukselta. Tämä pitää samalla valmennuksen hereillä ja vaatimustason joka päivä korkealla.
Sofia Erankan isä Hasse Eranka kuvailee tytärtään ulospäinsuuntautuneeksi ja hymyileväksi: isän mukaan hänellä on aina vauhti päällä. Eranka on aina ollut energinen ja kiinnostunut liikunnasta. Energiaa on pienestä pitäen purettu liikuntaan, niin joukkueessa kuin yksinkin.
Eranka aloitti jalkapallon vähän varkain noin 4–5-vuotiaana. Isä toimi valmentajana Töölön kaupunginosajoukkueessa, missä Erankan isoveli pelasi. Tytär joutui välillä olosuhteiden pakosta menemään mukaan treeneihin kentän laidalle.
– Sofia kysyi minulta, voiko hän mennä mukaan muutamaa vuotta vanhempien tyttöjen treeneihin, jotka olivat samalla kentällä. Hänellä ei ollut silloin mitään futisvarusteita, vain lenkkarit ja verkkarit. Ajattelin, että Sofia haluaa parin minuutin pelaamisen jälkeen pois. Treenit kuitenkin jatkuivat ja Sofia pysyi kentällä.
Treenien jälkeen Eranka kertoi haluavansa mennä uudestaan treeneihin. Muutaman treenikerran jälkeen isä kävi ostamassa hänelle nappikset, ja muut varusteet hän sai isoveljeltään. Eranka aloitti jalkapallon Töölön kaupunginosajoukkueessa noin 4–5-vuotiaana muutaman vuoden nuorempana kuin muut.
Eranka on aina pelannut jalkapalloa Klubissa, mutta hänellä on ollut jalkapallon rinnalla muitakin lajeja. Hän harrasti monta vuotta kakkoslajina tennistä, ja myös voimistelu ja tanssi olivat pitkään mukana.
Erankan vanhemmat ovat pyrkineet tutustuttamaan lapsia erilaisiin lajeihin, joista he voivat itse valita, mitä lähtevät harrastamaan. Isän mukaan muut lajit väistyivät melko nopeasti jalkapallon tieltä. Hän uskoo, että isoveljen esimerkillä ja isän valmennustaustalla on ollut vaikutusta Erankan lajivalintaan.
Isä kertoo, että Erankan esikuvana on nuorena ollut hänen isoveljensä. Hän uskoo, että isoveli on ollut Erankan innostuksen lähde jalkapallossa.
– He ovat käyneet monesti pelaamassa Töölön kentillä ja välillä toinen tuli itkien kotiin kovien pelien myötä. Sofia sai myös välillä itsensä mukaan isoveljensä kaveriporukan peleihin. Asumme Töölössä, joten kentille on todella lyhyt matka.
Isä-Eranka uskoo myös, että hänen tyttärensä ensimmäinen akatemiavalmentaja Sanna Malaska on toiminut esikuvana hänelle.
– Sanna tutustutti Sofian vielä syvemmin futikseen ja uskon, että hän on ollut myös suuri esikuva Sofialle. Sannalla oli todella iso rooli siinä, että futiksesta tuli ykköslaji ja muut lajit alkoivat jäädä. Mielestäni valmentajia ei koskaan tarpeeksi kiitetä tai korosteta heidän rooliaan.
Hasse Erankan mukaan vanhempien tehtävänä on tukea lapsen harrastusta kaikin tavoin, miten vain pystyy. Hän kertoo, että vanhemmat ovat olleet aktiivisesti Erankan jalkapalloarjessa mukana.
– Jos on rankempi päivä tai pelissä ei mennyt hyvin, tarjotaan olkapäätä ja kannustetaan. Varmistamme, että varusteet ovat kunnossa, ja esimerkiksi ruokahuolto on tärkeää. Olemme pyrkineet olemaan taustalla tukena mahdollistamassa lapsen harrastusta. Olemme olleet mukana kuskaamassa, kannustamassa ja kustantamassa, Hasse Eranka kiteyttää.
Isä kuvailee tytärtään pelaajana todella päättäväiseksi ja keskittyneeksi. Hän ihailee Erankan kykyä keskittyä peliin ja sulkea kaikki muut ärsykkeet pois.
– Aivan jalkapallouran ensimmäisissä turnauksissa hän oli muutaman vuoden nuorempi kuin muut. Sofia oli varmaan ensimmäistä ja ainoaa kertaa maalivahtina pelissä. Pelissä vastustaja veti todella kovan laukauksen, joka osui Sofiaa kasvoihin ja hänen nenästään alkoi vuotaa verta. Katsomostakin huudettiin ja yritettiin keskeyttää peliä, koska maalivahdilta vuosi verta. Sofia ei huomannut tätä, koska hän oli niin keskittynyt peliin. Sofialla on aina ollut hyvä keskittymiskyky ja se näkyi tässä tilanteessa.
Myös Lepistö on huomannut Erankan päättäväisyyden ja keskittymiskyvyn. Hän kertoo, että Erankan yrittämisen taso on aina 110 prosenttia. Lepistön mukaan Eranka on yksi monista Klubin nuorista pelaajista, jolla on potentiaalia edetä urallaan vielä pitkälle.
Jalkapalloilijan arki vaatii paljon motivaatiota, mutta Hasse Eranka ihailee, miten nuoret urheilijat tekevät uraansa edistäviä valintoja.
– Jalkapalloilijan arki vaatii äärimmäistä sitoutumista ja isoja päätöksiä. Esimerkiksi meillä on tehty päätöksiä, mennäänkö perjantaina aikaisin nukkumaan, koska lauantaina on peli, sekä miten sovitan koulun ja muut asiat yhteen. Ihailen nuoria, jotka haluavat tehdä urheilijan valintoja. Se vaatii todella kurinalaista ja sitoutunutta otetta arkeen.
Eranka on saanut sovitettua koulun ja jalkapallon hienosti yhteen. Hän kävi kaksikielistä peruskoulua Töölössä. Vaikka koulu ei ollut urheilupainotteinen, koulun ja jalkapallon yhdistäminen sujui hyvin. Syksyllä hän aloitti opinnot Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mikä mahdollistaa urheilun ja koulun sujuvan yhdistämisen.
– Meidän perheessämme korostetaan koulun tärkeyttä lapsille. Koulu pitää hoitaa aina kunnialla. Olemme iloisia, ettei koulu tai jalkapallo ole kärsinyt.
Teksti: Tuomas Mensonen
Kuvat: Mira Lönnqvist