HJK:n lähes 350 valmentajaa valmistautuvat joukkueidensa kanssa parhaillaan kesän sarjoihin ja turnauksiin. Yksi heistä on monella nuorelle klubilaiselle vuosien varrella tutuksi tullut Tatu Helenius, jolle alkava kesä on ensimmäinen HJK Akatemian valmentajana. Tie Klubissa on kuitenkin ollut lähes koko elämän mittainen.
– Aloitin jalkapallon HJK Herttoniemenrannassa 6- tai 7-vuotiaana ja pelasin Klubin eri joukkueissa noin kymmenen vuotta. Lukioikäisenä kysyin omilta valmentajiltani, olisiko heillä vinkata kesätöitä ja päädyin sitä kautta HJK:n futisleireille. Sieltä taas päädyin eteenpäin HJK Kannelmäen apuvalmentajaksi, Tatu Helenius kertaa.
Nuoren Tatun taidot saivat osakseen huomiota ja pian hän olikin jo apuvalmentajan tehtävien lisäksi ohjaajana Snellmanin iltapäiväkerhossa.
– Ollessani intissä huomasin, että HJK haki Malmille kaupunginosavastaavaa. Ajattelin, että enhän minä nyt sellaista hommaa voi saada, mutta hain kuitenkin. Hyvä sana oli ilmeisesti kiirinyt iltapäiväkerhon kautta ja pian olin 19-vuotias kaupunginosavastaava.
– Kyllähän aluksi jännitti, että ajattelevatkohan lasten vanhemmat, että olen vaan tyhmä kakara, joka tulee kertomaan mitä tehdään. Onneksi minut otettiin valmentajan alusta asti tosi hyvin vastaan. Ja lopulta valmentajahan on kuitenkin ensisijaisesti lapsia varten, Tatu muistelee.
Seuraavien vajaan neljän vuoden aikana Tatu tuli tutuksi malmilaisille lämpimänä ja iloisena kaupunginosavastaavana ja valmentajana. Pian työkuvaan tulivat mukaan myös HJK:n taitokoulut ja esiakatemiatoiminta. Tällä kaudella Tatu nähdään kaupunginosatoiminnan sijaan HJK P12 Akatemia joukkueen vastuuvalmentajana.
– Innostuin lasten ja jalkapallon kanssa työskentelemisestä jo nuorena ja oikeastaan ainoana ajatuksena on ollut tehdä hommat niin hyvin kuin vaan osaan. Viime vuonna se oli kaupunginosavastaavana, nyt akatemiavalmentajana. Kliseisesti täytyy kuitenkin todeta, että mitä enemmän tästä oppii, sitä enemmän ymmärtää, miten paljon on sellaista mitä ei vielä osaa.
– Olen onneksi saanut ensimmäisen kauden akatemiavalmentajana paljon tukea muilta akatemiavalmentajilta. Saan myös edelleenkin sparrausta ja apuja kaupunginosavastaavilta, joista ehti tulla myös ystäviä. Molemmissa toiminnoissa on todella osaavaa porukkaa, jotka ovat erikoistuneet juuri siihen, mitä tekevät.
Sekä HJK:n kaupunginosa- että akatemiatoimintaa valmentajan näkökulmasta kehittänyt Tatu näkee toki toiminnoissa selviä eroavaisuuksia, mutta valmennuksellisesti myös yhtäläisyyksiä.
– Toki ero jo pelaajamäärissä on valtava ja akatemiatoiminnassa keskittyy paljon pienempään ikäluokkaan. Lisäksi akatemiassa pelaajien tavoitteet ovat yhtenäisemmät, sillä mukaan ovat valikoituneet kaikista motivoituneimmat. Kaupunginosamaailmassa yksi haluaa olla seuraava Messi ja toisesta on kiva nähdä kavereita treeneissä – ja molemmat ovat hyviä syitä harrastaa!
– Kaikista motivoituneimpien pelaajien valmentaminen vaatii toki myös valmentajalta ihan eri asioita. Jo pelaajat itse ja usein myös vanhemmat asettavat kovia odotuksia, mutta valmentajan tehtävänä on pitää ne lapsen ikään ja kehitykseen sopivalla tasolla. Toimimme kuitenkin aina lapsilähtöisesti, se on kaiken a ja o, Tatu päättää.